Niin vaan kävi, että pääsin opiskelemaan liikuntaneuvojaksi, kuten moni varmaan jo kerkesi Instagramin puolella lukeakin.
Opiskelu on vain vuoden mittainen, joten minullakin oli näin matalampi kynnys ruuhkavuosien keskellä hakea koulutukseen.
Ja ruuhkavuosilta nämä kieltämättä tuntuukin. Kadun sitä päivää, kun ääneen mainitsin että perheessämme sairastetaan todella vähän. Kuusi viikkoa putkeen on nyt taisteltu monenlaista sairautta vastaan tässä perheessä. Kun yksi paranee, niin toinen sairastuu. Osa käy samaa tautia jo toista kierrosta. Kerkesin käydä siis koulunpenkillä tasan yhden päivän tällä viikolla ja sitten makasinkin kuumeessa sängynpohjalla.
Onneksi noita koulupäiviä tulee vielä lisää :)
Oman haasteensa kouluun tuo se, ettei itselläni ole mitään taustaa joukkueissa/seuroissa/ryhmänohjauksessa/valmentamisessa tms. niinkuin lähes kaikilla muilla oppilailla oli.
Ryhmän kannustus ja auttamisenhalu vakuuttivat minut, että ehkä minäkin jonain päivänä osaan vetää jonkun ryhmäliikuntatunnin :D
On ihan mahtavaa, että joukkoon mahtuu niin monta eri ikäistä ja eri taustat omaavaa persoonaa, jotka voivat jakaa tietojaan toisilleen.
Menkää kohti unelmia. Pienikin askel eteenpäin auttaa sen unelman saavuttamisessa.
...
Sitten haluaisin kuulla teidän mielipidettä
Haluatteko te täällä lukea liikuntaan/hyvinvointiin liittyviä asioita, vai pitäisikö niille tehdä ihan oma sivustonsa?
Olen eka kertaa sun blogissa ,niin en osaa vastata mitään tuohon kysymykseen.
VastaaPoistaMuuten tykästyin sun blogiin ja siihen että teillä on neljä pientä tyttöä. Meillä on neljä tyttöä ja kaksi poikaa. Liityin sun blogisi lukijaksi ja yritän liittää sun blogin mun blogiluetteloon, siinä mulla on ollut ongelmia.
Toivon että tulisit käymään kylässä aurinkokujallakin, vaikka meillä on niin erilaiset blogit.
Oikein kaunista ja keväistä loppuviikkoa sulle.